Kauppakirja

Kaupan solmiminen

Kuva: Irina Keinänen


Hevoskaupasta kannattaa aina laatia kirjallinen kauppakirja. Suullisesti sovittu pätee teoriassa yhtä hyvin, mutta käytännössä "suulliset sopimukset" riidan tullen vain mutkistavat asioita aloittaen näytön puutteessa "kylläpäs - eipäs" -väittelyn. Kirjallisen kauppasopimuksen tavoite on siten selkiyttää asioita ja tuoda esille se, mitä kaupan yhteydessä on sovittu kaupan kohteesta ja kaupan ehdoista.

Materiaalisalkusta löydät yksinkertaistetun kauppakirjamallin, joka soveltuu useampiin harrasteratsuhevosen kauppoihin. Vakioituja malleja käytettäessä on kuitenkin aina syytä muistaa, että sopimuksessa ratkaisee sisältö, eivät sanat paperilla. On siis tärkeää ymmärtää, mitä mallisopimuksiin kirjoitettu merkitsee. Mikäli kauppakirjan laatiminen arveluttaa tai kaupassa on erityisiä yksityiskohtia, on syytä tarkistuttaa tai laadituttaa sopimus asiantuntijalla.

Kauppakirjan yleisimpiä kompastuskiviä

Useimmiten puutteet kauppakirjoissa tulevat esiin vaaranvastuun siirtymisen selkeässä kirjaamisessa sekä hevosen terveydentilan ilmoittamisessa ja siihen liittyvien ehtojen sopimisessa. Samoin kauppahintaerien (osamaksuun, maksuehtokauppaan) liittyvät kirjaukset jäävät kaupan osapuolilta usein epäselviksi.

Vaaranvastuu tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että kun vaaranvastuu on siirtynyt ostajalle, hän vastaa hevosesta ja kaupan täyttämisestä vaikka hevonen vahingoittuisi tai kuolisi. Mikäli hevonen siis saa ähkyn ensimmäisenä iltana uuden omistajan tallissa ja kuolee, maksaa hän myyjälle hevosen loppukauppahinnan sovitusti ja kärsii menetyksen. Tämän vuoksi hevosen vakuuttaminen on olennaisen tärkeää etenkin, jos hevonen maksetaan useammassa kuin yhdessä erässä.

Myyjän näkökulmasta kannattaa hieman varoa maksuehtokauppaa. Varsinkin jos ostaja ehdottaa suhteellisen edullisen harrastehevosen maksamista useammassa kuin kahdessa tai kolmessa erässä, voi herätä kysymys ostajan reaalisesta maksukyvystä sekä mahdollisuudesta selviytyä hevosen ylläpidon kustannuksista jatkossa. Lisäksi omistusoikeuden pidättäminen tarkoittaa sitä, että jos ostajan maksun laiminlyönnin takia hevonen palautuu pidemmän ajan kuluttua takaisin myyjälle, ei ole enää sanottua, että hevonen on samassa kunnossa ja samanarvoinen kuin kauppaa tehtäessä. Tästä voi seurata lisää ongelmia.

Toinen asia, mistä nimenomaan myyjiä varoitan, on koeajasta sopiminen. Sama riski konkretisoituu kuin edellä: myyjän omaisuutta on toisen hallinnassa ja käytössä, mutta myyjä kantaa riskin. Mikäli myyjä tuntee ostajan ja olosuhteet, mihin hän hevosen vie koeajalle, voi myyjä toki ottaa kaupantekoa edistävän tietoisen riskin ja antaa hevosen koeajalle ostajan käyttöön, mutta tilanne on syytä tiedostaa etukäteen ja jälleen huolehtia vakuutuksen voimassaolosta ja kattavuudesta.

Hevosen terveydentilan ilmoittamisessa kannattaa myös olla tarkkana ja tarvittaessa käyttää hevosjuridiikkaan perehtynyttä asiantuntijaa kauppakirjaehtojen muotoilussa. Usein myyjä aivan rehdein aikein ja oikeutetusti ilmoittaa "hevosen olevan täysin terve eikä siinä koskaan ole ollut mitään vikaa". Tällainen ilmoitus kuitenkin nostaa mm. ostajan perusteltujen odotusten tasoa ja ei ole kokonaisuudessaan aivan ongelmaton. Hevosen kauppakirja on aina yksilöllinen ja kussakin tapauksessa "merkitykselliset tiedot" voivat vaihdella.

Yleispäteviä ohjeita on vaikeaa antaa, mutta olen usein kiteyttänyt asian näin: olkaa avoimia. Sekä ostajan että myyjän on oltava rehellisiä toisilleen ja itselleen. Mahdollisimman monien seikkojen kirjaaminen kauppakirjaan on useimmiten molempien osapuolten etu. Mitä enemmän tietoa ostaja saa ennen kaupantekoa, sitä enemmän se vähentää mahdollisuutta jälkipyykkiin eli riitoihin.

Kertauksena vielä: kauppakirja hevosen ostamisesta on suositeltavaa tehdä aina. Omistajanvaihdosilmoitus Suomen Hippokseen on ilmoitus rekisterin pitäjälle, ei siis kauppakirja.
Pauliina Lehtola
Lisälukemista:
  • Hevoskaupan käsikirja (Pauliina Lehtola ja Christopher Wegelius)