Ratsuhevosen pitämisen vaihtoehtoja

Sopiva tallipaikka

maisema.jpg
Kuva: Sanna Mäki-Tuuri    

Perussääntönä voi pitää, että mitä vähemmän itsellä on kokemusta ja tietoja sekä taitoa, sitä enemmän ostopalvelua tarvitaan talliympäristöön. Täysihoitotalli, jossa on hyvät olosuhteet ja osaava henkilökunta, on tällöin hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä vaihtoehto harrastajalle on sijoittaa hevonen ratsastuskoulun talliin. Tällöin apua on koko ajan saatavilla, ja voi olla mahdollista osallistua esimerkiksi omalla hevosella hieman edullisemmin opetustunneille. Samoin hevosen säännöllinen liikutus yleensä onnistuu ja hevosen satunnainen osallistuminen opetustoimintaan voi jopa laskea ylläpidon kustannuksia. Maneesin ja ratsastuskentän itsenäinen käyttö saattaa olla ratsastuskouluilla tuntitoiminnan vuoksi rajoitettua, mikä pitää huomioida aikatauluja suunniteltaessa. Muilta osin tällainen yhtälö voi olla kaikille osapuolille erittäin hyvä.

Hevosen pitäminen omassa tallissa ja vastuunottaminen konkreettisesti kaikesta 24/7 ja ympäri vuoden soveltuu vain kokeneille hevosihmisille. Hevonen on eläin, jolla on lajityypilliset tarpeensa. Se on muun muassa laumaeläin. Hevosen pitäminen yksin ei ole suositeltavaa. Toiseksi hevonen on eläin, jonka hoito vaatii tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Puhtaanapito, säännöllinen ruokinta vähintään kolme kertaa päivässä, juottaminen, liikunta. Ihan joka ikisenä päivänä, kelistä riippumatta, omistajan sairastumisista riippumatta.

Vasta-alkajan hevonen ei siis kuulu omaan pikkupihatalliin, vaan järkevintä on viedä hevonen asialliseen ja omia ja hevosen tarpeita vastaavaan täysihoitotalliin. Kannattaa muistaa, että hevonen ei sinänsä katso ympäristöänsä muuten kuin lajityypilliseltä kannalta. Hevonen ei siten arvioi tallin sosiaalitiloja, säilytyskaappien kokoa tai muutenkaan ympäristönsä hienoutta. Talliolosuhteet voivat olla ulkoisesti melko vaatimattomatkin, mutta riittävää on, että ne ovat turvalliset ja hevosen kannalta tarkoituksenmukaiset. Maalaisjärjellä ajatellen tavaroiden ja talliympäristön yleinen siisteys, laadukkaat rehut, raikas talli-ilma, turvalliset ulkoilutilat ja ratsastuspohja, lajitovereiden seura sekä hyvinvoivat hevoset kertovat yleensä hyvästä hevosten hoidosta.

Hevosen täysi- tai muusta hoidosta, valmennuksesta tai tallipaikasta tulee aina tehdä kirjallinen sopimus.

Kirjallisella sopimuksella saavutetaan se etu, että osapuolet, tallinpitäjä ja hevosen omistaja, ainakin kerran jossain määrin yhteisesti miettivät yhteiselonsa pelisääntöjä. Jos erimielisyyksiä tai tulkintakysymyksiä jostakin sallitusta tai ei-sallitusta tulee, on helpompi katsoa, mitä sopimuksessa asiasta on yhteisesti kuitattu alle.

Hyvässä tallisopimuksessa eritellään osapuolet ja mainitaan, koskeeko tallisopimus (karsinanvuokra) vain omistajan tiettyä hevosta vai voiko hän ilmoitusluontoisesti vaihtaa hevosta. Sopimuksen hinnan määräytyminen määritellään selkeästi, kaikki kulut eritellen (mitä sisältää, mitä ei, mistä erilliset maksut). Samoin sopimuksessa tulee ottaa kantaa, mistä suoritteista vastaa talli / henkilökunta ja mistä mahdollisesti omistaja, ja toisaalta, mitä asioita omistaja ei ole oikeutettu tallilla tekemään. On turvallisuussyistäkin perusteltua, että hevosten ruokinta on keskitetty tallihenkilökunnan vastuulle. Tallinomistajan kannalta on tärkeää, että tallisopimuksen liitteeksi ja myös allekirjoituksin kuitattavaksi otetaan myös tallin säännöt. Näin varmistetaan, että tallilla kaikki pelaavat samojen toimintaperiaatteiden mukaisesti.

alasin.jpg

  Kuva: Anne Laitinen

Sopimuksessa otetaan aina kantaa myös sen päättymiseen, eli mahdollisuuteen irtisanoa tai purkaa sopimus. Vastuut ja seuraukset laiminlyönneistä, puolin ja toisin, on hyvä myös kirjata sopimukseen. Joissain tallisopimuksissa käytetään klausuulia, jonka mukaan hevonen siirtyy tallinpitäjän omistukseen, mikäli omistaja laiminlyö esimerkiksi kolmen kuukauden tallivuokran maksamisen. Ajatus on ymmärrettävä, mutta sopimusteknisesti sen sitova toteutus vaatii oman muotoilunsa. Lisäksi sopimusvelvoitteita tai -sanktioita kirjattaessa tulee aina miettiä, miten viimekädessä jokin oikeus toteutetaan – tällainen kirjaus omistuksen siirrosta ei ole aivan ongelmaton käytännön toimien osalta.

Hoitosopimukseen kannattaa kirjata, mihin euromäärään saakka tallinpitäjällä on oikeus hoidattaa hevosta eläinlääkärillä akuuteissa sairastapauksissa ilman erillistä sopimusta. Jos sovittu summa ylittyy, on omistaja velvollinen tekemään päätöksen hevosen jatkohoidosta. Jos omistajaa ei tavoiteta, tallinpitäjällä on kuitenkin eläinsuojelulain nojalla oikeus ylittää sopimuksessa mainittu summa, mikäli eläinsuojelulain tarkoittama hevosen hyvinvointi sitä välttämättä edellyttää.

Ajankäyttö

Vaikka pitäisit hevosta ns. täysihoitotallissa, voit varautua siihen, että hevosen omistaminen vie todella paljon aikaa. Tähänkin saa tosin apua rahalla: jos ei itse ehdi, saa ostettua palvelua muilta.

Ratsupuolella harrastajat laistavat luvattoman usein hevosen liikuttamisesta. Harrasteratsut ovat keskimäärin niin kevyellä liikunnalla, että ne eivät tarvitse vapaapäiviä liikunnasta. Toinsaalta vapaapäivä voi virkistää yksitoikkoisen harjoittelun lomassa.

Hevonen ulkoilee tarhassa joka päivä. Lisäksi sen pitää liikkua säännöllisesti. Tässä ei kuitenkaan ratkaise määrä vaan laatu. Usein tarvitaan apua säännöllisen ja tarkoituksenmukaisen ratsastustreenin ja valmennusohjelman suunnittelussa sekä toteutuksessa. Sopivasti, tarvittavia asioita ja oikein suoritettuna, on vähintään yhtä tärkeää kuin säännöllisyys.

Hevosenomistaminen on enemmän elämäntapa kuin harrastus. Se on niin sitovaa ja aikaavievää, että se vaikuttaa myös koko perheen suunnitelmiin ja ajankäyttöön. Mikäli omaan elämäntilanteeseen sopii esimerkiksi pari kertaa viikossa ratsastaminen, hevosen vuokraus tai useampi ratsastustunti viikossa on omaa hevosta parempi vaihtoehto.

Pauliina Lehtola