Hevoskauppaan sovellettava lainsäädäntö

juridiikka1.jpg
                                              Kuva: Sonja Holma

Hevonen on hevoskauppaa koskevien lakien mukaan tavara, irtain esine, jota koskevat samat sopimus- ja kauppaoikeudelliset säännökset kuin vaikkapa autoa. On kuitenkin päivänselvää, että hevonen eroaa tavarana tavallisesta, lain tarkoittamasta irtaimesta esineestä olennaisesti.

Hevosen kunto ja terveys ovat huomattavasti vaikeammin virheinä havaittavissa kuin monessa tavanomaisen tavaran kaupassa. Hevosen "sisään ei voi nähdä" eikä se voi kertoa tuntemuksiaan diagnoosia varten. Samoin hevosen, eli lakien mukaan tavaran, oikeanlaisella käytöllä ja hoidolla on iso merkitys siihen, tuleeko tavara kaupanteon jälkeen ja missä vaiheessa "virheelliseksi" lain tarkoittamassa mielessä. Myös hevoseen muodostuva erityisen vahva tunneside tuo oman leimansa ainakin hevoskaupan juridisiin riitoihin.

Hevoskauppaan pääosin sovellettaviksi tulevat lait ovat kauppalaki (27.3.1987/355) ja kuluttajansuojalaki (20.1.1978/38).

Kauppalaki (KL) on irtaimen kauppaa koskeva yleislaki, joka tulee sovellettavaksi esimerkiksi kahden yksityishenkilön tai kahden hevoskauppiaan välillä. Kuluttajansuojalaki (KSL) ei erityisesti sääntele kauppaa sopimustyyppinä, vaan KSL:a sovelletaan ainoastaan kuluttajakauppaan, eli silloin kun myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Mikäli kaupan osapuolet ovat nämä, asiasta ei voi  sopia toisin, vaan KSL tulee sovellettavaksi eikä kauppasopimuksessa voida sopia kuluttajan asemaa heikentävistä ehdoista. KSL:n säännökset ovat siten kuluttajan suojaksi yksipuolisesti pakottavaa lainsäädäntöä. Olennainen ero näiden lakien välillä on siis se, että kauppalain säännöksien osalta osapuolet voivat melko vapaasti sopia toisin, KSL:n säännöksistä ei.

Mikä laki soveltuu

Kuluttaja on lain mukaan luonnollinen henkilö, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten, toisin sanoen yksityistä talouttaan varten. Lain tarkoittama elinkeinonharjoittaja on puolestaan KSL:n mukaan "Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan [oikeus-] henkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan kulutettavaksi." Olennaista arviossa on yrittäjäriski sekä toiminta ansiotarkoituksessa. Näillä määritelmillä on merkitystä arvioitaessa, minkä lain alaisuudessa hevoskauppaa tehdään.


Hevosen myy yksityishenkilö
yksityishenkilölle


Hevosen myy
yksityishenkilö

yritykselle

Hevosen myy

yritys yritykselle

Hevosen myy yritys

(elinkeinoharjoittaja)
yksityishenkilölle (kuluttaja)
Kauppalaki Kauppalaki Kauppalaki Kuluttajansuojalaki

Yleinen kysymys:
Ostin hevoskauppias X:ltä hevosen vasta puolitoista kuukautta sitten, mutta se ei tunnu lainkaan hyvältä ja on ajoittain epäpuhdaskin. Kun kyseessä on ollut kuluttajakauppa, niin minähän saan palauttaa hevosen kauppiaalle, koska aikaakin on kulunut vielä näin vähän.
Vastaus:
Kuluttajansuojalakikaan ei mahdollista mitään automaattista kaupan kohteen palauttamista myyjälle. Tämä on merkillinen käsitys, joka tuntuu elävän koko ajan. Kaupan purku, jossa siis tapahtuu tavaran palautus, on mahdollista vain silloin, kun hevosessa on olennainen virhe. Ensin on siis tutkittava, onko hevosessa ylipäätään lain tarkoittama virhe ja sen jälkeen virheen merkitys on arvioitava. Mikäli seikka voidaan katsoa virheeksi, tulee vielä kysymys siitä, onko virhe ollut olemassa hevosella kaupantekohetkellä. Tässä kuluttajansuojalainsäädännössä on ns. 6 kuukauden olettama.  Mitään automaattista palautusoikeutta ei kuluttajankaupassa siis ole.


Hevoskaupan virhetilanteet

Mikäli myyjä ei luovuta hevosta sovitussa paikassa ja sovittuun aikaan, on kyse myyjän viivästyksestä. Mikäli ostaja ei puolestaan maksa hevosta sovitusti - oikeaa summaa ja oikeaan aikaan ja oikealle henkilölle - on kyse ostajan suorituksen viivästymisestä.

Juridisesti voidaan erotella erilaisia virhetilanteita. Laatuvirheestä on kysymys, kun hevonen ei ominaisuuksiltaan vastaa sitä, mitä ostaja on voinut sopimuksen perusteella odottaa myyjältä saavansa. Useimmiten laatuvirhe ilmenee jonain hevosen sairautena tai vikana ja tämä on virheryhmänä ylivoimaisesti olennaisin hevoskaupan virhe.

Vallintavirhe on kyseessä, kun hevosen käytölle osapuolten välisen sopimuksen osoittamalla tavalla on oikeudellisia esteitä, jotka johtuvat lainsäädännöstä tai viranomaisen päätöksestä. Hevoskaupan osalta voidaan mainita esimerkkinä luvattujen rekisteripapereiden puuttuminen.

Oikeudellinen virhe on puolestaan kyseessä silloin, kun jollakin ulkopuolisella on hevoseen jokin oikeus, jota ostaja ei ole hyväksynyt omaa hevosen omistusoikeuttaan rajoittavaksi. Tällainen sivullisen oikeus on kyseessä esimerkiksi, kun muu kuin hevosen omistaja myy hevosen.

Varsinainen virhearviointi, eli arvio siitä, onko hevosessa lain mukaan virhe, lähtee siitä, että kaupan kohteen tulee vastata sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Ellei muuta voida katsoa sovitun (esimerkiksi osapuolten kauppasopimuksesta), tulee hevosen soveltua tarkoitukseen, joihin "sellaisia tavaroita" yleensä käytetään. Kahvinkeittimellä keitetään kahvia ja ratsuhevosella ratsastetaan. Yleisesti ratsuhevosen voidaan siis olettaa soveltuvan jonkinasteiseen ratsastuskäyttöön.

Hevosen tulee myös soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon sitä oli tarkoitus käyttää, jos "myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta ja ostajalla on ollut perusteltua aihetta luottaa myyjän asiantuntemukseen ja arviointiin." Myyjän ei tarvitse erityisesti hyväksyä ostajan kaavailemaa erityistä käyttötarkoitusta, mutta mikäli hän tietää tai epäilee, ettei hevonen sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen, hänen on kerrottava tästä ostajalle ennen kaupantekoa.

Hevosen tulee myös vastata niitä tietoja hevosen ominaisuuksista tai käytöstä, joita ostajalle on ennen kaupantekoa annettu (tietovastaavuuden vaatimus). Myyjä vastaa hevosesta annetuista tiedoista, vaikka hän ei olisi tiennyt antamansa tiedon virheellisyydestä. Tässä ei siten vaadita myyjän tuottamusta, mutta sillä on merkitystä vahingonkorvausvastuuta määriteltäessä. Mikäli myyjä haluaa välttää virhevastuun, on hänen selkeästi pystyttävä erottamaan hevosesta annettavat, varmuudella paikkansa pitävät faktatiedot mahdollisista oletuksista tai epävarmoista tiedoista. Mikäli tiedon paikkansapitävyydestä on epäilystä tai annettu tieto on epävarma, tulee myyjän ilmaista tämä selkeästi ostajalle.

Myyjälle syntyy virhevastuu vain, mikäli annettujen tietojen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Jos ostajalla voidaan näyttää annetusta virheellisestä tiedosta huolimatta olleen oikea tieto, ja hän siitä huolimatta on tehnyt kaupan, ei annettujen tietojen useinkaan voida katsoa vaikuttaneen kauppaan. Ostaja ei voi vedota virheelliseen tai saamatta jääneeseen tietoon, jolla ilmeisesti ei ollut hänelle merkitystä kaupasta sovittaessa.

Myyjän vastuu ei koske pelkästään ennen kaupantekoa annettujen tietojen oikeellisuutta, vaan myyjän virhevastuu voi konkretisoitua myös tietojen antamatta jättämisestä (myyjän tiedonantovelvollisuus).

Virhevastuuta ei synny hevosesta annetuista vääristä tiedoista, mikäli ne oikaistaan ajoissa ja riittävän selkeästi. Ajoissa tehdyn oikaisun tulee tapahtua ennen kaupantekoa.


"Sellaisena kuin on" -ehto tai muu varauma

Myyjä voi pyrkiä estämään kokonaan tai rajoittamaan virheen mahdollisuuden myymällä tavaran "sellaisena kuin se on" tai käyttämällä muuta vastaavaa varaumaa. Hevoskaupassa varaumaa käytetään melko yleisesti. Se ei kuitenkaan tarjoa yksiselitteistä suojaa myyjälle ostajan virhevaateita vastaan.

Hevosessa katsotaan kuitenkin käytetystä varaumasta huolimatta olevan virhe, jos se ei vastaa tietoja, joita myyjä on ennen kaupantekoa antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä. Tietojen tulee olla vaikutuksellisia ostopäätöksen kannalta. Samoin hevosessa on varaumasta huolimatta virhe, jos myyjä on laiminlyönyt erityisen tiedonantovelvollisuutensa. Myyjän tulee siten antaa ostajalle kaikki tiedossaan olevat seikat, joilla on ostajalle olennaista merkitystä.

Hevonen ei myöskään saa olla olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla hevosen hinta ja muut olosuhteet (kuten ikä, koulutustaso) huomioon ottaen on perusteltua aihetta edellyttää.


Ostajan selonottovelvollisuus ja tietoisuus virheestä

Ostajan tiedoilla ostettavasta hevosesta on merkitystä virhearvioinnin kannalta. Lain mukaan ostaja ei voi virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Jos ostaja ennen kaupantekoa on selvillä jostakin ominaisuudesta tai virheestä ja hän siitä huolimatta tekee sopimuksen, katsotaan hänen hyväksyneen hevosen näine puutteineen ja vikoineen.

kuva2.jpg

    Kuva: Irina Keinänen

Lainsäädännössä ei suoraan aseteta ostajalle velvollisuutta erityisesti tarkastaa hevonen. Tarkastusvelvollisuus, mikä hevoskaupassa tarkoittaa lähinnä hevosen ostotarkastusta, syntyy kuitenkin kauppatavasta ja terveen järjen käytöstä. Hevoskaupassa voidaan perustellusti lähteä siitä, että alalla on tapana suorittaa ostotarkastus, vieläpä yleensä varsin tarkka sellainen (katso Ravihevosen kokeileminen ja ostotarkastus sekä Ratsun ostotarkastus). Tarkastettuaan hevosen ennen kaupantekoa, tai toisaalta laiminlyötyään tarkastamisen ilman hyväksyttävää syytä myyjän kehotuksesta huolimatta, menettää ostaja oikeutensa vedota virheenä seikkoihin, jotka hän tarkastuksen yhteydessä havaitsi sekä myös seikkoihin, jotka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita. Ostajan oikeus vedota virheeseen säilyy kuitenkin, mikäli myyjän voidaan katsoa menetelleen kunnianvastaisesti tai arvottomasti tai mikäli tarkastamisen laiminlyönnille on ollut hyväksyttävä syy.


Vaaranvastuu -termi ja hevosen virheellisyyden määräävä ajankohta sekä piilevä virhe

Kun vaaranvastuu on siirtynyt ostajalle, on ostajalla velvollisuus maksaa hevosen hinta, vaikka hevonen olisi vahingoittunut tai peräti kuollut.  Virheellisyyden arvioinnin ratkaisevana ajankohtana pidetään vaaranvastuun siirtymistä myyjältä ostajalle. Sekä KL että KSL säätävät samasanaisesti: "Myyjä vastaa virheestä, joka tavarassa on ollut tänä ajankohtana [vaaranvastuun siirtymisen hetkellä], vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin." Piileväksi (salaiseksi) virheen tekee nimenomaan se, että virhe ei ole ollut havaittavissa vaaranvastuun siirtymisen ajankohtana. KSL 5:15.2 §:ssä säädettyyn virheen ajankohtaolettamaan tehtiin merkittävä lisäys:
"Virheen oletetaan olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen."

Hevosen virheet ovat suurelta osalta nimenomaan piileviä virheitä. Kuten edellä on todettu, hevosessa yleisimpiä piileviä virheitä ovat erilaiset sairaudet, jotka ilmenevät yleensä käyttöhaitan muodossa myöhemmin.

Hevoskaupassa virheen syntyajankohdan näyttökysymykset ovat usein haastavia, elleivät lähes mahdottomia. Saatetaan joutua tilanteeseen, jossa usealta eri  eläinlääkäriltä hankittuja lausuntoja vian syntyajankohdasta, virheestä ja sen vaikutuksesta asetetaan vastakkain. Varsin usein tulee harkittavaksi myös tilanne, jossa sairauden voidaan todeta jossain määrin olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä, mutta vasta ostajan käytössä se on pahentunut sellaiseen asteeseen, että se muodostaa virheen.


Reklamaatio ja sen merkitys

Edellytyksenä sille, että ostaja voi tehokkaasti vedota hevosen virheeseen, on se, että hän kohtuullisessa ajassa siitä kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita ilmoittaa myyjälle virheestä eli reklamoi. Reklamaation avulla myyjä saa mahdollisuuden oikaista virheen ja rajoittaa siitä aiheutuvaa vahinkoa.

Arvioitaessa, mitä on pidettävä kohtuullisena aikana virheen ilmoittamiselle, otetaan huomioon ostajan asema ja asiantuntemus sekä muut yksittäisen tapauksen olosuhteet. Kuluttajakauppaan on tuotu kahden kuukauden minimireklamaatioaika. KSL 5:16 §:n mukaan "Ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen."

Reklamaatiosäännösten tarkoituksena on varmistaa, ettei virhetilanteissa ajan kuluminen pääse vaikeuttamaan virheen korjaamista, asian selvittämistä tai todistelua. On selvää, ettei ostaja saa viivyttämällä reklamaatiotaan aiheettomasti aiheuttaa haittaa myyjälle. Ostaja saa puuttuvasta reklamaatiosta huolimatta vedota hevosen virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti.


Virheen seuraamukset

Jos tavara on virheellinen, eikä virhe johdu ostajasta tai ostajan puolella olevasta seikasta, on ostajalla, myyjää asianmukaisesti reklamoituaan, oikeus:

  • pidättyä kauppahinnan maksamisesta
  • vaatia virheen korjaamista tai uutta toimitusta
  • vaatia hinnanalennusta tai kaupan purkua sekä
  • tietyin edellytyksin vaatia myös vahingonkorvausta kärsimästään vahingosta.

Mikäli virheen korjaaminen tai uuden hevosen toimitus eivät tule kysymykseen, tai sitä ei suoriteta kohtuullisessa ajassa reklamaatiosta, on ostajalla oikeus vaatia hinnanalennusta tai purkaa kauppa. Hinnanalennus on virheseuraamuksena vaihtoehtoinen kaupan purkamiselle: kuitenkin siinä missä kaupan purkaminen on "järeä" toimenpide, soveltuu hinnanalennus paremmin vähäisempien virheiden kompensaatioon, erityisesti silloin kun hevosesta ei virheestä huolimatta haluta luopua.

Purkuoikeuden edellytyksenä on lisäksi, että sopimusrikkomuksella on ostajalle olennainen merkitys. Hinnanalennuksen ja purun käyttömahdollisuuksien ero tulee esille siinä, että purku ei ole mahdollinen vähäisten virheiden osalta, vaan tällöin täytyy tyytyä hinnanalennukseen. Mikäli purun edellytykset kuitenkin täyttyvät, voi ostaja kuitenkin vaatia vain hinnanalennusta. Olennaisena virhettä voidaan pitää myös, jos se riistää ostajalta sen pääasiallisen hyödyn, jota hänellä oli sopimuksen perusteella oikeus odottaa. Arviointi on suoritettava tarkastelemalla ostajan olosuhteita ja sitä tarvetta, joka hänellä on sopimuksen purkamiseen.

Kun kauppa puretaan, lakkaavat sekä myyjän velvollisuus luovuttaa hevonen että ostajan velvollisuus maksaa kauppahinta. Jos hevonen on jo luovutettu, kumpikin osapuoli on velvollinen palauttamaan sen, minkä on jo vastaanottanut suorituksesta, eli hevonen pitää palauttaa myyjälle ja rahat takaisin ostajalle.

Purkukynnykseen riittää nykyisen lain sanamuodon mukaan se, että virhe ei ole vähäinen. Säännöksessä edellytettiin ennen virheen olennaisuutta, kuten KL:ssakin. Kuluttajakaupan purkukynnys on siis alentunut. Virheen vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon virheen kokonaismerkitys ostajalle.

Hevosessa vähäisenä virheenä voitaisiin pitää esimerkiksi normaalista (urheilu)käytöstä syntyviä kulumia tai vastaavia pikkuvammoja, jotka eivät pidemmällä tähtäimellä estä hevosen käyttöä aiotussa tarkoituksessa. Hevosen luontaisiin ominaisuuksiin tavarana voidaan katsoa kuuluvan, että sille voi syntyä kiputiloja, jännityksiä, venähdyksiä ja muita suhteellisen pieniä, mutta tarkkaa ja säännöllistä hoitoa vaativia sairauksia tai vammoja. Jokaisen hevosenostajan tulee varautua hoitamaan tällaisia vikoja hevosen omistajana osana "tavaran" luonnollista käyttöä.


Vahingonkorvaus

Ostajalle voi kaupan virhetilanteessa syntyä oikeus vahingonkorvaukseen myyjältä. Suomessa vahingonkorvaus edellyttää syy-yhteyttä virheen ja vahingon välillä. Samoin vahingonkorvauksen määrä on perusteltava todellisten syntyneiden vahinkojen mukaan. Vahingonkorvausta ei myöskään myönnetä yleisestä haitasta tai epämukavuudesta tai "vääryyden kärsimisestä", vaan korvattavaksi tulevat ainoastaan syntyneet konkreettiset vahingot.

Vahingot jaetaan välittömin vahinkoihin ja välillisiin vahinkoihin. Välittömiä vahinkoja ovat mm. hevosen sairauden tai muun vian toteamisesta ja hoitamisesta aiheutuneet kulut. Välillisiä vahinkoja ovat mm. hevosen ylläpidon kulut ja esimerkiksi käyttötarkoitukseen liittyvät hankinnat.

Pääsääntöisesti myyjä vastaa välittömistä vahingoista aina, mikäli hän ei voi osoittaa että hevosen virhe johtui hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta seikasta. Tämä vastuu on myyjän tuottamuksesta riippumatonta vahingonkorvausvastuuta, eli myyjä voi joutua vastuuseen vaikka hän olisi toiminut huolellisesti ja asianmukaisesti.

Välillisistä vahingoista myyjä vastaa ainoastaan, jos myyjä on toiminut tuottamuksellisesti, ts. jotenkin huolimattomasti tai tahallisesti.

Ostajalla on myös aina oikeus vahingonkorvaukseen, mikäli [tavara] hevonen poikkeaa kaupantekohetkellä siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut, tällöin ei edellytetä myyjän tuottamusta. Näin ollen ei ole viisasta erityisesti vannoa jotain tiettyä seikkaa ostajalle. Tältä osin esimerkiksi kauppakirjan muotoilut on syytä teettää asiantuntijalla, mikäli jälkipyykki halutaan minimoida. Samoin nk. oikeudellisesta virheestä aiheutuneesta vahingosta myyjä vastaa aina myyjän tuottamuksesta riippumatta.

Vahingonkorvauskysymykset tulevat esille yleensä tavaran virheen seuraamuksen, kauppahinnan alentamisen ja kaupan purun yhteydessä. Vahingonkorvauskysymykset eivät usein ja varsinkaan hevoskaupan yhteydessä ole aivan yksiselitteisiä ja täsmällisiä, jokaiseen tapaukseen yleistettäviä tarkempia malleja on vaikea kuvata. Edellä on kuitenkin esitetty karkeasti päälinjat.

Pauliina Lehtola