Erilaisia hevosen omistamisen muotoja

Kuva: Oskari Suomela


Omistaminen on Suomessa lailla suojattua. Se tarkoittaa sitä, että omistaja päättää omistamastaan omaisuudesta, vastaa siitä ja on oikeutettu käyttämään omaisuuttaan, mikäli jokin laki ei toisin säädä. Samalla omistajalle tulee vastuu omaisuudesta ja tätä vastuuta ei viime kädessä voi kokonaan vyöryttää muualle.

Halutessaan "hankkia hevosen" joutuu miettimään, haluaako ottaa omistajan aseman yksin harteilleen vai kenties jakaa sen toisen kanssa. Vai onko parempi vaihtoehto jättää omistajan oikeudet ja vastuut jollekin muulle ja tyytyä itse jonkintasoiseen hevosen käyttöoikeuteen?

Kohdassa Kustannukset on kuvattu hevosen omistamisen edellytyksiä, rahareikiä ja vastuita. Mikäli omistat hevosesi ihan itse, vastaat kaikista näistä asioista.

Joskus voi olla toimiva vaihtoehto jakaa hevosen omistaminen, käyttö ja vastuut sekä kulut toisen henkilön kanssa.

Harrasteratsun käyttökimppa

Ratsuhevosia omistetaan suhteellisen yleisesti ns. yksinkertaisissa käyttökimpoissa. Tämä tarkoittaa, että ratsun omistaa useimmiten kaksi henkilöä (harvoin useampi, vaikkakin kolmen, neljän henkilön käyttökimppojakin on nähty), jotka ovat sopineet enemmän tai vähemmän tarkasti hevosen käytöstä ja kustannuksista.

Tässä mallissa on etunsa, tosin myös haasteensa. Kuten kaikessa yhteiselämässä, liitto toimii vain, jos molemmat hyötyvät ja osapuolet tulevat toimeen keskenään. Kohdassa Mistä ja miten löydän sopivan hevosen on selvitetty sitä analysointia, mitä hevosen ostoa harkitsevan täytyisi tehdä itsestään sekä tavoitteistaan ja tarpeistaan. Harrasteratsuhevosen kimppaomistuksessa tulee usein vastaan se ongelma, että kahden tai puhumattakaan useamman omistajan intressit, tavoitteet ja heille sopiva hevonen eivät kohtaa. Joku tai jotkut suhteessa kärsivät pidemmän päälle. Jos toinen on reipashenkinen estehyppääjä, hieman kovaotteinen ratsastustyyliltään ja 175 cm/76 kg ja toinen on rauhallisempi, arempi harjoittelijatyyppi ja kooltaan 155 cm/50 kg, niin ratsastajat todennäköisesti tarvitsevat melko erityyppiset hevoset. Joskus vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta samalla ristiriitojenkin mahdollisuus kasvaa.

Mikäli kuitenkin kaksi samanhenkistä, suhteellisen samantasoista, samankokoista ja joustavaa ihmistä päättää yhteisen hevosen hankinnasta, voi lopputulos olla erinomainen. Hevonen saa riittävästi liikuntaa, omistajien kulut pienenevät ja parhaimmillaan he auttavat toinen toistaan kehittymään ja pääsevät harrastuksessaan eteenpäin. Kimppaomistuksessa täytyy olla samaa mieltä isoista linjoista mitä tulee hevosen pitämiseen ja käyttöön. Kimppaomistaminen on kompromisseja. Ainakin seuraavat asiat kannattaa kimppakumppanin kanssa pohtia ja laittaa paperille sopimukseksi asti:
  • Miten hevonen rahoitetaan (osuudet)?
  • Missä hevosta pidetään? Miten tehdään päätökset mahdollisista tallipaikan vaihdoksista?
  • Miten hevosen kulut jaetaan?
  • Jaetaanko kulut samoin vahingon sattuessa?
  • Miten paljon, miten ja kuka hevosella ratsastaa? Onko tarkoitus, että joku valmentautuu tai kilpailee sillä?
  • Säännöllisten rutiinihoitotoimenpiteiden vastuuttaminen ja yksimielisyys
  • Muut isot päätökset hevoseen liittyen (edelleen myynti, lunastus, hevosen lopetus, sopimuksen päättäminen)
Tänä päivänä hevoskimppa muodostuu yleensä ratsastusta harrastavasta perheestä. Hyvin harva hevonen kuitenkaan soveltuu ongelmitta aivan koko perheen ratsuksi. Ratsastajien kokoerot ovat usein suuret ja ratsastustyylit ja -taidot sekä intressit ovat usein hyvin erilaiset.

Omistamasi hevonen toisen ratsuna

Aina eivät tasan käy onnenlahjat, sanotaan. Jollain on rahaa, jollain on lahjoja. Ihanteellisia urheilullisia tuloksia saadaan aikaiseksi, jos pystytään yhdistämään molemmat elementit.

Monet ovat kokeneet palkitsevaksi hankkia hevosen jollekin lahjakkaalle nuorelle tai kokeneemmalle kilparatsastajalle, vaikka itse ei aktiivisesti, tai lainkaan, ratsasta hevosta. Hevosen omistaminen "koukuttaa" ja lajiin jää usein pysyvästi kiinni jo nuoruusvuosista. Moni ei osaa olla ilman omaa hevosta. Tällöin tiimin kaikki osapuolet parhaimmillaan saavat hyötyä yhteistyöstä.

Mikäli ostettava hevonen on nuori ja sitä tarjotaan kilparatsastajalle treeniin ja edelleen kilpailutettavaksi, on todennäköistä, että suunnitelmien onnistuessa hevosen arvo nousee matkan varrella. Mitä tarkemmat ja kunnianhimoisemmat intressit osapuolilla on hevosen ja ratsukon tulevaisuudesta, sitä tarkemmin asioista kannattaa sopia ja kirjata paperille ylös. Kuka maksaa ja kenelle; minkälaisia oikeuksia ratsastajalla on hevoseen; miten hevosen hoito on järjestetty; kuka vastaa mistäkin kuluista; kuka saa palkintorahat; kuuluuko ratsastajalle osa hevosen mahdollisesta arvonnoususta myynnin yhteydessä tai esimerkiksi sijoitusten perusteella laskennallisesti jne. Näihin kysymyksiin ei ole ainoita oikeita vastauksia, sillä tilanteet ovat erilaisia. Tärkeää on, että nämä asiat ovat selvät, jotta turhalta ja usein henkilösuhteita hiertävältä jälkikinastelulta vältytään.

Iso ratsukimppa - tavoitteena kilpa-areenat

Ravipuolella hevosten kimppaomistukset ovat lisääntyneet huikeasti viime vuosina ja trendi tuntuu jatkuvan. Näillä sivuilla kohdassa Kimppahevonen kuvataan tarkemmin kimppaomistamista ja kimpan sääntöjä sekä kimpanvetäjän roolia.

Ratsupuolen kimpat ovat vielä hyvin harvassa ja niiden muodot ja toimintatavat eivät ole vakiintuneet. Vaan mikäpä estää kopioimasta hyvää ideaa myös ratsuihmisten käyttöön! Erona on laji, mutta lajien keskiössä oleva urheilija, hevonen, on sama.

Ratsuhevosen kouluttaminen ja kilpauran edistyminen kestävät kauemmin kuin ravurin. Siinä missä ravuri aloittelee uraansa kolmivuotiaana, on samanikäinen ratsu vielä opettelemassa perusasioita ja ratsuna olemisen alkeita. Ratsuvarsan hankkiminen ja sen kilpailu-uran seuraaminen on siis huomattavasti pitkäjänteisempää.

Mutta hevosten kanssa ei haeta elämyksiä ainoastaan kilpailuista. Hevosen kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista. Harva pystyy nauttimaan oman GP-tason hevosen treenien seuraamisesta tai kilpailumenestyksestä hankkimalla itse tällaisen. Valmiin GP-ratsuhevosen hinnat ovat valtavia. Lupaavan varsan ostaminen ja yksin kilparatsastajalla kouluttaminen GP-tasolle asti on urakka, jossa rahaa palaa ja luonnollisestikaan lopputulosta ei voi ennustaa.

Muodostettaessa kilparatsukimppa voidaan kohtuullisin kustannuksin hankkia lupaava ratsuvarsa tai nuori hevonen (2-3 v.) ja ohjata se ammattilaiselle. Aktiivisen kimpanvetäjän kautta hevosen ja ratsastajan kuulumisia voidaan seurata tiiviisti esim. internetin kautta. Kimppaomistajille voidaan myös tarjota tilaisuuksia seurata hevosen erilaisia rajapyykkejä ja valmistautumista niihin: erilaiset valmennukset, ikäkausiarvioinnit ja -kilpailut, unohtamatta perustreeniä kotitallilla.

Ratsun kimppaomistuksessa ja ratsun kehityksen seuraamisessa on myös mahdollisuus oppia valtavasti, kenties lajinsa huippua edustavalta ratsastajalta ja tämän tukijoukoilta. Kilpahevosen tiimiin kuuluvat luonnollisesti huippuratsastajan valmentaja, eläinlääkäri, fysioterapeutti, kengittäjä ja monia muita. Kimpalle voidaan järjestää tilaisuuksia, joissa ratsastajan lisäksi muut hevosen menestyksen kannalta tärkeät henkilöt jakavat näkemystään hevosen viemisestä kohti huippua. Sen lisäksi, että tämä valottaa ratsukon menestyksen taustoja aivan eri tavalla, näitä oppeja kimppalaiset voivat hyödyntää oman harrastuksensa parissa. Tällaisen tiedon saaminen ja huippuratsukon seuraaminen on monelle yksin saavuttamaton ja kimppa siten ainutlaatuinen mahdollisuus.

Kilparatsukimpoissa on paljon vielä hyödyntämätöntä potentiaalia. Olennaista on kimpan suunnitelmallinen eteneminen kimpanvetäjän hallinnassa alusta alkaen, kimpan rakentamisesta ja hevosen ja ratsastajan valinnasta lähtien. Tärkeää on myös, että kilparatsastaja tukijoukkoineen sitoutuu kimppaan ja ymmärtää kimppaomistajien intressit. Kimppaomistajien puolestaan tulee ymmärtää lajin luonne, johon saattaa ikävimmillään kuulua pitkiä hoitorupeamia vaativia loukkaantumisia tai kapasiteetin puute kilpahevosena. Samoin kimppalaisten tulee  antaa sekä kimpanvetäjälle että ratsastajalle riittävä työrauha.

Kuva: Tanja Ukkonen

Hevosen vuokraaminen


Hevosen vuokraaminen on monesti varsin järkevä vaihtoehto hevosen omistamiselle. Vuokraussuhde voi olla jopa sellainen, jossa vuokraaja vastaa hevosesta lähes omistajan tavoin. Vuokraus on monille harrastajille järkevä vaihtoehto joko ratsastuskoulun viikkotunnille tai omalle hevoselle.

Kun vuokraat hevosta - vuokraat omaasi edelleen tai vuokraat joltakin - on tärkeää sopia kirjallisesti vuokrauksen ehdoista. Näin vältytään parhaiten turhilta riidoilta. Vaikka vuokrauksessa ei tehdä kauppoja eikä "isoja rahoja" tai omistusoikeutta siirry, on vuokraus näkemyseroille aivan yhtä altista kuin kaupantekokin. Kaupanteossa kaupan jälkeen ei tarvitse yleensä ylläpitää suhdetta myyjään tai ostajaan, mutta vuokraussuhde on aina myös pidempiaikainen suhde vuokralle antajan ja vuokraajan välillä. Vuokrauksessa ei hevosen käytöstä ja hoidosta päätetä yksin, joten yhteistyökykyä vaaditaan molemmilta osapuolilta.

Kuva: Sonja Holma

Hevosen vuokrasopimus

Kirjalliseen hevosen vuokrasopimukseen tulisi sisällyttää maininta muun muassa seuraavista asioista:
  • Vuokraaja ja vuokralle antaja on yksilöitävä (nimi, osoite, puhelinnumero, henkilötunnus)
  • Jos vuokraaja on hevosen omistajalle täysin tuntematon, kannattaa koeratsastuksen jälkeen pyytää nähtäväksi jopa henkilöllisyystodistus. Jotenkin tutulle, tai jonkun tutun tuntemalle henkilölle voi olla turvallisempaa vuokrata hevosta - näin on jonkinlainen etukäteiskartoitus ihmisestä jo tehty
  • Vuokrattava hevonen on yksilöitävä riittävällä tarkkuudella
  • Talli, missä hevosta pidetään tulee yksilöidä, samoin se, kumpi osapuoli vastaa velvoitteista suhteessa tallinpitäjään (yleensä hevosen omistaja)
  • Hevosen käyttö on syytä kirjata tarkasti. Kuka hevosella ratsastaa, kuinka usein, miten. Mikäli käytölle on mitään erityisiä toiveita tai rajoituksia, tulee ne kirjata. Erikseen tulee myös mainita, saako vuokralainen antaa hevosen toisen henkilön käyttöön omistajaa kuulematta.
  • Mikäli hevonen vuokrataan kilpailukäyttöön, tulee erikseen sopia mm. ylläpito-, valmennus- ja kilpailuttamiskuluista, palkintojen jakautumisesta sekä hevosen mahdollisen tulevan arvonnousun jakautumisesta. Lisäksi erityistä huomiota pitää kiinnittää sopimuksen päättämistilanteiden kirjaamiseen.
  • Vuokrauksen hinta ja sen peruste (kuukausimaksu vai kertaperusteinen maksu) ja maksuaika ja -tapa.
  • Mikä on tilanne jos vuokralainen esimerkiksi sairastuu: maksaako hän silloinkin vai hyvitetäänkö vuokrassa käyttämätöntä ratsastusoikeutta?
  • Sisältääkö vuokrasumma kaiken tai mitä mahdollisia lisälaskuja vuokralainen voi joutua maksamaan?
  • Hevosen vakuutus: kuka sen maksaa ja kuka on edunsaajana.
  • Sovittava kuka maksaa eläinlääkärinkulut missäkin tilanteessa.
  • Sopimuksen kesto ja irtisanomisaika on määriteltävä.
Pauliina Lehtola