Ravihevosen pitämisen vaihtoehtoja

Ravihevosen pitämisen kulut vaihtelevat muutamasta satasesta reiluun tuhanteen euroon kuukaudessa, riippuen siitä valmennetaanko hevosta itse vai onko se valmennuksessa muualla. Kesällä syntyneet varsat siirtyvät usein ensimmäiseksi talveksi pihattoon ja ne opetetaan ajolle viimeistään  yksivuotissyksyllä.

Jos hevosen omistamisen taustalla ovat vain taloudelliset odotukset, niin valitettavan usein edessä on pettymys. Vain hieman yli puolet hevosista pääsee kilpailemaan ja kilpailevistakin hevosista vain pieni osa ansaitsee radalta kulunsa. Toisaalta vuosittain kymmenet hevoset ansaitsevat  huomattavasti enemmän kuin keskivertosuomalainen saa vuosipalkkaa. Kaikkien kilpailemaan yltävien hevosten keskiansio on noin 2 500 euroa vuodessa.

Kustannuksista löydät lisää täältä.

Ammattivalmentajalla

Ammattivalmennuksessa pitäminen on helpoin ja usein myös tuloksellisin tapa pitää valmentautuvaa tai kilpailevaa ravihevosta. Ammattivalmentaja huolehtii hevosen päivittäisestä hyvinvoinnista, ruokinnasta, valmennuksesta ja kilpailuttamisesta. Lisäksi hän pitää huolta  kengityksestä ja kääntyy tarvittaessa eläinlääkärin puoleen. Valmentaja käyttää valmennuksessa yleensä omia välineitään eli valjaita, kärryjä, kuljetuskalustoa ja niin edelleen. Useimmilla talleilla omistaja kustantaa hevoskohtaiset varusteet kuten riimun ja loimet.
Omistajan ja valmentajan keskinäisestä kemiasta ja sopimuksesta riippuu minkä verran valmentaja keskustelee hevosen arjesta omistajan kanssa. Hevosen valmennuksesta käyvät ilmi muun muassa seuraavat tiedot: mitä valmennussopimus sisältää, lisäpalveluiden hinnat (mm. kuljetus, erikoiskengitykset), mitä varusteita hevosella oli tullessaan, kuukausimaksun suuruus ja maksuehdot. Suomen Ravivalmentajat ry:llä on sopimuksesta valmis mallipohja.

Ammattivalmentaja on yrittäjä ja laskuttaa omistajaa palveluistaan yleensä kuukausittain. Eläinlääkärin ja muiden ulkopuolisten palveluntarjoajien laskut tulevat tavallisesti suoraan omistajalle. Ammattivalmennuksessa hevosen pitäminen on saatuun palveluun nähden kohtuuhintaista. Ammattivalmentajien perusmaksut vaihtelevat arvonlisäveroineen noin 700 eurosta reiluun tuhanteen euroon kuukaudessa. Omistaja voi halutessaan olla ottamatta mitään kantaa hevosensa arkisiin murheisiin tai pieniin loukkaantumisiin. Useat ammattivalmentajat ajavat itse tallinsa hevosia kilpailuissa, mutta osa käyttää lainaohjastajia. Tilastot osoittavat, että ammattivalmennuksessa kilpailevat hevoset menestyvät radoilla keskimäärin selvästi paremmin kuin amatöörien valmentamat.

Ammattivalmennuksessa hevosen pitämisen varjopuolet perustuvatkin tunteisiin. Miksi hevosta sitten pitää, jos ei halua olla sen kanssa tekemisissä? Käytäntö on osoittanut, että hevosen omistamisesta saavat eniten irti ne omistajat, jotka ovat aktiivisia. He seuraavat hevosensa  kilpailu-uraa aktiivisesti, käyvät tallilla katsomassa hevostaan ja tutustuvat siihen. Usein omistaja voi ammattitallillakin halutessaan osallistua  hevosen hoitoon. Jotkut jopa ottavat osaa valmennukseen. Tällöin asiasta on sovittava valmentajan kanssa jo hevosta valmennukseen vietäessä.

Kuva: Irina Keinänen

Harrastajavalmentajana

Harrastajavalmentajaksi kutsutaan henkilöä, joka vastaa itse hevosensa valmennuksesta, useimmiten oman työnsä ohella. Ravikilpailuihin osallistuakseen harrastajavalmentajan on suoritettava joko C-ajolupa- tai vastuuvalmentajakurssi. Molempia järjestetään raviradoilla. 16-vuotias henkilö voi ohjastaa C- tai montén C-ajoluvan (mC), mutta hän voi toimia harrastajavalmentajana (H1-lisenssi) vasta täytettyään 18 vuotta. Jos ajoluvan suorittaa täysi-ikäisenä, voi ajoluvan lunastettuaan toimia automaattisesti myös harrastajavalmentajana.

Harrastajavalmentajan hevonen asuu yleensä joko harrastajavalmentajan omassa tallissa tai on täysihoidossa jonkun muun tallissa. Hevosen pitäminen kotona, omassa tallissa, on edullisinta, mutta myös sitovinta. Omassa tallissaan tai vuokratuissa tiloissa valmentava harrastaja huolehtii itse hevosesta perushoidosta alkaen. Kaikki välineet ovat hänen omiaan. Hän myös vastaa itse kiinteistöstä, valmennuspaikoista, tarhoista ja laitumista.

Ennen täysin omillaan olevaksi harrastajavalmentajaksi ryhtymistä kannattaa perehtyä hyvin hevosen hoitoon,  yleisimpiin sairauksiin ja valmennuksen perusperiaatteisiin. Hevosesta huolehtiminen on vaativaa, erittäin sitovaa ja raskasta työtä, ravivalmennuksesta puhumattakaan.

Omassa tallissa hevosta pidettäessä ostorehut ja -kuivikkeet maksavat vähintään noin 150 euroa kuukaudessa. Lisäksi kuluihin pitää laskea mukaan sähkö ja vesi, vakuutukset, lantahuolto sekä tarvikkeet ja varusteet. Kengitys on myös iso kustannuserä, jos sen teettää ammattilaisella.

Mitä harrastajavalmentajalisenssiin vaaditaan, katso tarkemmin Hippoksen sivulta.

Kuva: Irina Keinänen

Täysihoidossa

Täysihoitoon kuuluu yleensä hevosen karsinapaikka, karsinan siivous ja hevosen päivittäinen ruokinta ja tarhaaminen. Harrastajavalmentajan tehtäväksi jää valmentaminen ja hoitaminen. Valmentaminen tapahtuu tällöin omistaja-valmentajan omilla varusteilla ja harrastajavalmentaja on itse vastuussa hevosen kuljettamisesta raveihin. Täysihoitosopimus on tallikohtainen ja saattaa poiketa merkittävästi edellä mainitusta jaosta. Jos tallin omistaja on itse raviharrastaja, tai jopa ammattivalmentaja, helpottaa se yleensä monella tapaa täysihoidossa ravuriaan pitävän toimimista.

Oman valmennettavan pitäminen täysihoidossa ei ole taloudellisesti kovin houkutteleva vaihtoehto, koska hoitokulut ovat yleensä vähintään puolet ammattivalmentajan kuukausimaksusta, mutta sen lisäksi harrastajan on investoitava varusteisiin ja käytettävä harrastukseensa säännöllisesti melko paljon aikaa. Tämän tavan valitsee yleensä sellainen omistaja, jolle on nimenomaan tärkeää viettää aikaa hevosen kanssa ja myös urheilla. Ravihevosen valmentaminen ja jopa pelkkä oman hevosen suoritusten seuraaminen on erinomainen tapa tyydyttää kilpailuviettiä esimerkiksi jo taakse jääneen oman urheilu-uran jälkeen. Monelle hevosen kanssa työskentely ja sen seura ovat vastapainoa työelämälle.

Ammattivalmentajan tai täysihoitotallin pitäjän kanssa on hyvä tehdä kirjallinen hoitosopimus. Sopimukseen kannattaa kirjata myös se, miten toimitaan jos hevonen loukkaantuu ja sairastuu akuutisti, eikä omistajaa tavoiteta.
Irina Keinänen